En voi ymmärtää, että huhtikuu meni... Jotenkin tuo kello tuntuu raksuttavan vilkkaammin kuin ennen!!!

Tein junamatkan Helsinkiin tapaamaan tyttäreni kummitätiä. Matkustin Pendolinolla, hyvä kirja mukana. Kyllä harmitti kun juna oli niin nopea, ettei ehtinyt kuin avata kirjan kun juna oli jo Helsingissä. Olisi pitänyt valita maitojuna, joka olisi pysähdellyt joka asemalla.

60-luvulla matkustimme usein junalla mummolaan vierailulle Imatralle. Matkalle tehtiin aina eväät ja lisäksi joskus saimme veljeni kanssa pussilliset Kettu- tai Fatzerin parhaat karkkipussit. Parasta oli kun konduktööri tuli kysymään lippuja ja ne reijitettiin. Samalla tarjosin  hänelle karkkia pussista. Muistan kun he aina asemien välillä vaunua kiertäessään pysähtyivät juttelemaan ja se oli NIIN hienoa. Samoin on jäänyt mieleen vesipullo ja kaunispintaiset paperimukit junan välieteisessä. Kumma, että aina oli olevinaan jano. Oli pakko saada paperinen muki. Nämä junamatkat kestivät lapsen mielestä pitkään, mutta ihania muistoja jättivät junalla matkustelusta. Joten silloin tällöin täytyy joku retki junalla tehdä...

Aamuisessa Helsingissä kävelimme aluksi muliinilanka ostoksille ja Akateemiseen lehtiosastolle, mistä löytyi pari tilkkulehteä. Rakastan Akateemista kirjakauppaa (jossa voisi viettää koko päivän) ja kirjakerhon myymälää. Jotain tarttui mukaankin...




Kummitädin kanssa suuntasimme Cafe Ekbergille aamukahville ja käyskentelimme pitkin poikin katuja näyteikkunoita ihaillen.
Helsinki on tuntunut kuin ulkomailla olisi sen jälkeen kun muutimme sieltä pois vuonna -88.

Päivä oli aurinkoinen ja hujahti ohi hyvässä seurassa ja hälinää seuratessa.